Kevät tekee jo tuloaan ja plantaasilla riittää pientä puuhasteltavaa. Hyvällä onnella mansikkamaat tulevat kestämään tulevankin kesän ja saan taas suuren sadon.
Syksy ja tulvat mansikkamaalla. Liika veden saanti antoi taimille uutta energiaa rönsyjen ja lehtien kasvattamiseen.
Tältä mansikkamaa näytti, kun olin harventanut sen syksyllä ja pitenevän syksyn aikana se alkoi tuottaa lisää lehtiä ja rönsyjä ilmeisesti pakkasten tuloon asti.
Syksyn ja talven jäljiltä opin taas jotain uutta:
- Taimia ei kannata harventaa syksyllä satokauden jälkeen. Antaa niiden kasvaa ja olla rauhassa. Mansikkamaa näytti sateisen syksyn ja pitkän talven jälkeen surkealta ja kaikkien uusien lehtien, ja rönsyjen korjaaminen oli työlästä. Taimet näyttivät vain villiintyneen syksyisestä harvennuksesta ja lehtiä ja rönsyjä oli huomattavasti suurempi määrä verrattuna 2011 kevääseen. Taimet tosin tekevät enemmän rönsyjä vanhetessaan, mutta lehtien määrä pitäisi olla vakio.
- Mansikan lehtiä tai rönsyjä ei saa repiä irti emokasvista, vaan ne pitää leikata terävällä puukolla tai saksilla. Revityt ja huonosti leikatut pinnat voivat levittää hometta ja tauteja emokasviin.
- Rönsyjen leikkaus keväisin herättää tunteita lähiplantaaseilla. Osa ei koske rönsyihin, koska katsoo sadon pysyvän parempana ja osa harventaa taimet samoin kuin minä. Minulla ei ole tähän mitään tieteellistä taustaa; pidän siitä, että mansikkapenkki näyttää siistiltä ja kaupunkilaisjärjellä ajateltuna, kun rönsyjä ei ole niin taimi keskittyy olennaiseen.
Seuraavaa satoa odotellessa.
Kommentit
Lähetä kommentti